Kylmää on. Mutta minä tykkään! Jotenkin olen omimmillani silloin kun on kylmä ja pakkasta. On se kesäkin ihan kiva, mutta kunnon pakkaset on poikaa! Ihana heittää petivaatteet ulos tuulettumaan ja illalla ottaa ne sisälle ja pujahtaa saunan jälkeen niiden väliin. Aah!
Päiväpeite on ollut tuolla jo yli vuorokauden. Pölypunkit taitaa olla jo kuolleet...
Mieheni on ollut täällä reilun viikon. Olemme käyneet Hukassa, liikkuneet ja nauttineet toistemme seurasta. Eilen kävimme kahvakuulailemassa, syömässä lounasta Fit Wokissa (suosittelen!) ja sen jälkeen Coffee Housessa herkuttelemassa ihanalla piirakalla ja cappuccinolla. Ihana päivä! Oltiin muuten molemmat iloisesti yllättyneitä kuinka paljon ihmiset istuvat kahviloissa. Paljon nuoria kahvikupposen äärellä. Mainio juttu että Oulussakin on kivoja kahviloita joissa voi istuskella talvellakin. Jotenkin on välillä tuntunut että joka paikassa on kaljakuppiloita ja olut on suositumpaa kuin kahvi. Mutta ei, eilen lauantaina kahvilat Oulun keskustassa olivat kivan täynnä ja ihmiset jotenkin rennon ja onnellisen näköisiä. Tosin eilen oli niin onnellinen olo itselläkin että varmaan katseli hieman ruusunpunaisten lasien läpi.
Mieheni lähtee huomenna takaisin Kiinaan. Tullakseen kolmen viikon päästä takaisin. Pysyvästi. Arvatkaapa onko tämä nainen iloinen! Aivan huippu juttu, tuo mies on minulle niin tärkeä. Ja lapsille. Kyllä on isää tarvittu moneen asiaan viikon aikana. Autojutuista aina rustokorvakorun poistamiseen tulehtuneesta korvasta. Juu, tästä vois postata ihan oman jutunkin. Kuviakin on dokumentteina... Mutta iskä on siis aika tärkeä.
Juu, siihen sattui. Mutta nyt se on pois ja uutta ei ihan hetkeen laiteta.
Tänään meillä oli salibandyturnaus. Jaahas. Mitäpä siitä. Hävittiin kaikki kolme peliä, mutta jotenkin oli vaan niin hauskaa. Naurettiin, höpötettiin mutta samalla pelattiin tosissaan. Sainpa toisessa pelissä parhaan pelaajan palkinnonkin. Ei pöllömpi fiilis siis. Ja vastustajat oli kyllä aika kovia, osa entisiä liigapelaajia. Kiva silti pelata hyviä vastaan, saa tosissaan tehdä töitä.
Nyt alan laitteleen takkaan tulta ja saunomaan piakkoin. Sunnuntai-illat on niin mukavan rentoja ja sitä on jotenkin niin valmis ottamaan uuden viikon vastaan kun on hyvä viikonloppu takana.
Mukavaa sunnuntaita sinullekin ystäväni, missä ikinä tätä luetkin!
Minulla on ollut pää kipeänä kolme päivää ja nyt on ensimmäinen tunti menossa ettei päätä särje. Ihana olo. Kuinka sitä huomaa olevansa kiitollinen kun on terve kun on jonkun aikaa sairas.
Mieheni tuli kotiin, mikä ihana asia. Oli tänään kanssani pelaamassa salibandyakin, ja nyt käväisi jääkiekkoilemassa. Sanoi että on kiva päästä Suomeen, kun heti pääsee ruotuun. Ja huomenna on menossa Hukkaan juttelemaan jäsenyydestä, päästään sitten yhdessä liikkumaan. Hänellä kun ei ole enää kuin yksi reissu Kiinaan ja sitten tulee pysyvästi Suomeen. Lievästi sanottuna olen iloinen. Oli muuten taas kerran nähdä kuinka lapset halasivat isäänsä kun tuli kotiin. Minulla on upea mies ja maailman paras isä. Anteeksi hehkuttaminen, onhan tässä jo muutama viikko vierähtänytkin...
Niin ja käytiin tietenkin äänestämässä. Kansalaisvelvollisuus. Ja ketäkö äänestimme? Vaalisalaisuus. Emme edes mieheni kanssa kysyneet toisiltamme ketä äänestimme, se ei käynyt edes mielessämme. Toki keskustelimme yleisesti ehdokkaista, mutta emme siitä ketä äänestimme. Ainoa mitä voin sanoa että olen hieman pettynyt kun niin moni suomalainen äänesti opportunisti Niinistöä. Hän tuskin ajaisi tavallisen pienipalkkaisen ihmisen asioita. Ja vaikkei suoranaisesti päätöksiä teekään, on kuitenkin maamme johtaja. Harmi että niin moni suomalaisista on sitä mieltä että Niinistö olisi siihen hommaan sopiva. Mutta se siitä. Politiikka on vaikea asia.
Oulun alueella on ollut aivan loistavat kelit. Olen niin iloinen että ei ole ollut kovia pakkasia, on saanut juosta ja nauttia upeista maisemista.
Tämä on minun sielulleni nannaa. Täällä minä rentoudun ja tyhjään ajatukseni. Lataan patterini.
Huomenna on taas uusi viikko. Saapa nähdä mitä se tuo tullessaan. Mukavaa viikkoa sinullekin ystäväni, missä ikinä sitten sitä vietätkin.
Minun oma ihana tätini, maailman parhaan omppupiirakan tekijä on poissa. Saimi-täti nukkui ikiuneen viikonloppuna.
Saimi ja äitini Elsa. Sisarukset toissakesänä Mairen, Saimin tyttären luona Korhosten sukujuhlilla.
Ja tässä syksyllä 2010 tekemässä kaalikääryleitä.
Minä muistan Saimi-tädin iloisesta hymystä, kannustavista ohjeista opiskeluun ja varsinkin leipomuksista. Saimi-tädin omppupiirakka on taatusti maailman paras.
Saimi-tädin omppupiirakka
(kulkee myös nimellä maailman paras omenapiirakka)
3-4 kananmunaa
3 dl sokeria
Nämä vaahdotetaan ja sekaan lisätään 2 dl punaista maitoa
sekoitetaan keskenään ja lisätään munasokerimaitoseokseen
200 gr voita sulatetaan ja lisätään seokseen
(voi lisätä hiukan vehnäjauhoja jos
näyttää liian löysältä, minä lisäsin..)
Taikina kaadetaan joko kahteen pyöreään piirakkavuokaan tai uunipellille.
Päälle ladotaan (viipaleina helpompi kuin kokonaisina..)
3-4 hapahkoa omenaa,
(minä käytin 2 1/2 isoa kiinalaista omppua)
omppujen päälle ripotellaan kanelisokeria ja paistetaan 225 asteessa n. 20-25 min.
Piirakan juju on että kun otetaan uunista,
ripotellaan päälle sokeria
ja annetaan jäähtyä leivinpaperin alla.
(siis laitetaan uusi leivinpaperi, ei kumota piirasta
ylösalaisin.. toim.huom.)
Piirakka valmistuu hurjan nopeasti ja on helppo tehdä!
Ja mikä parasta, se on namia!
Ja vaikka meillä onkin ikävä leipomustentuoksuista tätiämme, tiedämme että hän eli hyvän, pitkän ja onnellisen elämän ja on nyt päässyt miehensä Sakarin luokse. Lepää rauhassa täti kulta.
Kun mummot kuolevat,
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä. -Eeva Kilpi-
Onko talvella päivässä vähemmän tunteja vai tuntuuko se vain siltä...? Olen tietenkin nyt päivisin töissä ja sehän ajallisesti vaikuttaa luonnollisesti todella paljon. Päivät menevät vauhdilla ja nyt kun olen yksin lasten kanssa, ei koskaan ole tekemisestä puutetta. Minun työni on kyllä aika ihanaa! Perjantaina olin lasten kanssa pulkkamäessä ja mietin kuinka saan ihan palkkaakin siitä että viiletän lumituiskussa pitkin mäkeä! Ja mitä ihania juttuja meillä on eskarilaisten kanssa.
Saanko esitellä: Mato Matala. Nimen ovat lapset itse saaneet päättää ja vaikka onkin tunnettu piirroshahmo, niin eskarilaisten tahto oli tässä asiassa laki. Eskarilaiset ottavat Mato Matalan vuorollaan kotiin viikonlopuksi seikkailemaan ja Mato Matalan päiväkirjaan sitten kirjoitetaan viikonlopun tapahtumista. Joko itse taikka aikuisen avustuksella. Minulla on vieläkin tallessa kymmenen vuoden takaisia pehmoeläin+päiväkirjajuttuja. Nuo eskarilaiset tosin ovat jo teini-iässä, yksi heistä on meidän Janette. Oli minun eskarilaisiani silloin joskus...
Viikko on mennyt hurahtamalla ja on jotenkin sellainen viikonloppua tarvitseva olokin. Eilen meillä oli turnaus Nallisportissa ja takkiinhan sitä tuli. No, tällä tasolla pelatessa ei kannata ottaa nokkiinsa niin kamalasti vaan nauttia pelaamisesta. Se on tärkeintä. Ja tein minä toisessa pelissä meidän ainoan maalinkin. Niin, se peli hävittiin 1-10...
Ja pääasia on että saa liikkua. Soittelin tuossa äsken mieheni kanssa ja oli menossa pelaamaan 3 tunniksi sulkapalloa ja oli ihan innoissaan tulossa Hukkailemaan taas ensi viikonloppuna. Tulee Suomeen lauantaina ja sunnuntaina oltiin jo menossa yhdessä liikkumaan. Ihana taas tehdä treeniä yhdessä! Paukku-siskon kanssa mennään tässä parin tunnin päästä joogailemaan ja illalla minulla on vielä salibandytreenit. Mukavaa liikkumista vaikka onkin keskitalvi. Tuon sanoin siksi että monet tutuistani ovat sanoneet etteivät jaksa liikkua talvella kun on kylmää ja pakkasta. Sinne sängynpohjaan on helppo jäädä ja toki se on joskus tarpeellistakin, akkujakin pitää ladata. Mutta liikkumassa käydessä saa niin paljon lisäenergiaa! Tosin on myönnettävä että jos tulee parinkin päivän tauko liikkumisesta niin mieli alkaa siihen tottua ja keksii kaikenlaisia tekosyitä. "Ei se nyt haittaa jos vielä yhden illan on sohvalla..." "Ulkona on niin pakkastakin.." Takaan että jos vaan peppunsa nostaa sohvalta ja pistää kunnon kamppeet päälle ja käy vaikka kävelyllä niin on aivan erilainen olo kuin ennen kävelylenkkiä!
Tuolla ulkona kun on niin sanomattoman kaunista. Tuolla talvisessa luonnossa liikkuessa saa olla ihan rauhassa ajatustensa kanssa ja nauttia hiljaisuudesta.
Ja on tietenkin muutenkin ihanaa saada mies taas hetkeksi kotiin. Arvostan todella mieheni panosta kotihommissa. Me jaamme ihan kaiken. Hän tekee varmasti yhtä paljon kotihommia kuin minäkin. Joitakin juttuja vaan toinen tekee ehkä näppärämmin. Esimerkiksi minä laitan yleensä ruoan koska se sujuu minulta nopeasti ja olen nykyään melkoisen tarkka. Katson hyvin huolellisesti mitä syömme ja miten ne valmistetaan. Mieheni puolestaan hoitaa pihahommat ja on muuten aika tehokas pyykkäri. Kone laulaa koko ajan kun mieheni on täällä. Ja sitten tietenkin se romanttinen puoli. Meistä vaan on niin hauskaa istua vierekkäin sohvalla katsomassa jotakin hyvää ohjelmaa juoden vihreää teetä takkatulen loimussa. Ihan viekussa. Sitä minulla on usein iltaisin ikävä. Mutta jo viikon päästä on täällä. Ihana ajatus.
Janette on ollut viikonlopun Rukalla laskettelemassa ja äidin sydän huolesta ja ikävästä sykkyrällä. Onko tarpeeksi vaatetta ja muistaako miten hisseissä mennään kun ei ole moneen vuoteen lasketellut ja monta muuta ajatusta... Hölmöä, koskapa Kiinassa kulkivat monenmoisissa paikoissa. Useiden päivien reissuja olivat silloinkin. Mutta ei äidin sydäntä voikaan järjellä selittää... Janette laittoi juuri tätä kirjoittaessani viestin että haen hänet kaupungista kun bussi saapuu Ouluun. Kyllä on ihana saada tuo räpätäti kotiin. Onneksi en ole ollut ihan yksin viikonloppua, Henri on onneksi ollut kotona. Aina välillä, niinkuin nuorten miesten kuuluukin. Kyllähän sitä pitää kylilläkin käydä.
Nyt lähden aamupuuron keittoon ja sitten siskon kanssa Hukkailemaan. Oikein ihanaa sunnuntaita sinullekin ystäväni!
Makoilen vielä sängyssä vaikka kello on jo puoli kymmenen. Kohta lähden Kalevan hakuun ja puuronkeittoon. On ollut todella ihana kolmipäiväinen viikonloppu, juuri passeli näin ensimmäisen viikon alkuun.
Aloitin siis työt maanantaina ja tuntuu oikein mukavalta. Pienten lasten opettaminen on selkeästi minun juttuni. Tämä siitäkin huolimatta että kävin nyt taas yliopiston sivuja katselemassa mahdollisten opiskelujen toivossa. Tähän astihan ne ovat aina kaatuneet siihen etten ole ollut pääsykokeiden aikaan Suomessa taikka että olemme taas lähteneet reissun päälle. Eihän sitä koskaan tiedä...
Ja vaikka itse ajattelinkin että mitenkähän tuo liikuntahomma onnistuu kun on töissä, niin ei todellakaan mitään huolta! Vaatii vain enemmän organisointia. Valmistan edellisenä iltana ruoat valmiiksi lapsille, jos menen suoraan töistä Hukkaan taikka salibandyyn. Ja illalla on käsittämättömän ihana heittää tunnin lenkki ennen iltatoimia. Joku on joskus tuolla naamakirjassa ollut huolestunut että pidänkö lepopäiviä ollenkaan, kun kuulemma liikun joka päivä. Pidän minä. Yhtenä päivänä viikossa en treenaa ollenkaan. Lihasten täytyy saada levätä, ne kun kasvavat vain levossa.
Tuosta tulikin mieleeni. Eräs surullisenkuuluisa suomalainen fitnessnainen joka suurilla puheilla oli menossa fitnesskisoihin, eikä tainnut kuitenkaan kovin hyvin menestyä ja joka sanoi kisojen jälkeen lopettavansa uransa, sanoi kuitenkin kerran aika viisaasti että naisten on turha pelätä saavansa isoja muskeleita kuntosalilla, niiden saamiseen kun saa tehdä aika kovasti töitä. Että rohkeasti vaan kuntosalille, sieltä saa käsittämättömän paljon energiaa. Ja jos ei kuntosali kiinnosta niin kokeile ihmeessä bodypumpia. Minun, rytmitaidottoman suosikkilaji numero yksi! Vetävää musiikkia, kiva ohjelma, HELPPO pysyä mukana ja mikä mieletön fiilis treenin jälkeen. Ja takaan että tulee kiinteyttäviä tuloksia. Minunkin vyötarömakkaroiden alta on ihan selkeästi havaittavissa vatsalihakset ja hauikseni ja allini ovat huomattavasti vähemmän velton näköisiä kuin ennen!
Liikunnasta saa vain niin paljon energiaa ja kroppa tuntuu hyvältä. Ehkä vielä enemmän sisäisesti kuin ulkoisesti. Tämän huomasin kahvakuulailun jälkeen, kun kävin siellä ensimmäisen kerran. Olin muka tuntevinani sisältä vatsastani ja selästä lihakset seuraavana päivänä. Juu, kipuna ensin, mutta myöhemmin sellaisena kivana tunteena. Kahvakuulailu on nyt kerran viikossa kunto-ohjelmassani. Siellä on salibandyä 5 kertaa viikossa, kahdesti bodypumpia, yksi kahvakuulailu ja sitten juoksu aina kun vain ehtii. Eilen kävin reisi-peppu-vatsa-jumpassa jossa oli ihastuttavan hullu vetäjä ja sen jälkeen kahvakuulaa suosikkivetäjäni johdolla. Kun käytiin joulun aikaan mieheni kanssa yhdessä, meille muodostui aika yhtäläinen kuva vetäjistä. Kumpikin tykätään samoista tyypeistä, sellaisista jotka ovat iloisia, mukaansatempaavia ja ehkä hieman hullujakin. Sillätavalla haastavassa mielessä. Kun vetäjä haastaa, tulee itsekin yritettyä enemmän. Miehenihän hurahti tuohon Hukkaan ihan täysillä, ja kun mailataan päivittäin, niin aina kyselee missä jumpassa kävin ja kuka oli vetäjänä ja miltä tuntui jne. Voin kuvitella meidän käyvän yhdessä kunhan palaa Suomeen, ajatuskin saa mielen hykertelemään.
Tuosta salibandystä vielä sen verran että se on tietenkin myös sosiaalinen tapahtuma. Meillä on niin hulvattoman hauskaa sakkia kaikissa kolmessa porukassa että on nautinto käydä pelaamassa ihan jo ystävien vuoksi.
Huomenna sitten alkaa lapsilla koulu. Pitäisi saada rytmit kuntoon. Eräänä yönä joululoman aikaan Henri ei saanut unta kun oli valvonut monta yötä katsellen nuorten leijonien pelejä ja oli sitten alkanut oman huoneensa siivoukseen. Henrin vaatekaappi on aina kuin pommin jäljiltä, sinne on tuskaista viedä valmiita pyykkipinoja. Mutta nyt.
Ja itse, omasta aloitteestaan. Juu, oli ihan pakko ottaa kuva todistusaineistoksi. Siivosi muutenkin koko huoneen ja otin kuvan siitäkin hommasta mutta ei halunnut että laitan kuvaa tänne koska oli kuulemma niin töttöröön näköinen.
Ja Janette on joululoman aikana siivonnut minulle päivittäin keittiön kiiltäväksi kun olen tullut salilta taikka töistä. Meillähän on sellainen homma kotona että kun kouluhommat hoitaa, niin minä hoidan kotihommat. Mutta joitakin juttuja täytyy muksujenkin tehdä. Henri tekee minulle aina lumityöt ja Janette huolehtii puput ja molemmat tarvittaessa tyhjentelevät ja täyttelevät astianpesukonetta. Koulupäivinä vähemmän, mutta jos ovat ennemmin kotona niin silloin kyllä. Ja minä taas huolehdin että on aina ruokaa valmiina ja tietenkin kaupassakäynnit, kodin siivouksen ja pyykit. Näinhän se toimii.
Meillä on muuten hirmuisesti lunta!
Tämän kuvan otonkin jälkeen on satanut vaikka kuin! Tässä minun jälkiäni kun kävin kuunvalossa hakemassa puita takkaan perjantai-iltana. Oikea talven ihmemaa.
Mutta nyt Kalevan hakuun ja aamupalalle. Puolenpäivän aikaan on salibandya ja ajateltiin tempaista Paukku-siskon tyttären Maaritin ja tämän tyttären kanssa reipas kuntoiluiltapäivä. Viideltä 45 min spinningiä ja sen jälkeen bodypumpia. Maaritilla ja Saralla on nimittäin viimeinen päivä kuntoilua Hukassa, heillä oli joulunajan sellainen tarjous käytössään. 12 päivää kuntoilua Hukassa ja tänään on nyt viimeinen päivä siitä kortista. Joten hyödynnettävähän se on!
Ihanaa sunnuntaita sinullekin ystäväni! Nautitaan tästä hetkestä.
Tai ainakin melkein. Mitäpä sitä hyviä elämäntapoja muuttelemaan. Ainahan toki voi kehittää ja kasvattaa itseään, mutta noin päällisin puolin olisin ihan tyytyväinen jos elämä soljuisi entiseen malliin.
Eilen olimme mummulassa, mieheni vanhempien luona ottamassa uutta vuotta vastaan. Perinteisin menoin.
Valettiin tinoja. Tässä Henri ja mummu.
Syötiin tietenkin hyvin ja ruokailun jälkeen on hyvä hieman lötkötellä. Tuo mummula on kyllä paikka jossa on muistoja. Mummu on säilyttänyt lasten lapsuustavaroita ja siellähän ne säilyvät hyvin.
Mm. lasten kuvia joita on annettu merkkipäivinä tai ihan muuten vain.
Minä värkkäsin paljon juttuja lasten kanssa kun olivat pieniä. Siinä suhteessa suutarin lapsilla oli kenkiä.
Tiedättekö muuten mitä tässä tehdään? Testataan miltä tuntuu kun tarpeeksi kauan puristetaan kättä nyrkissä ja miten se siitä sitten aukeaa. Tiedättehän tämän?
Tänään ollaan sitten siivottu joulu pois. Se saapuu minulle aina suhteellisen aikaisin, ja lähtee joka vuosi pois uudenvuoden huiteilla.
Nyt saa kevättalven aurinko paistaa sisään. Siivottiin samalla paikkoja vähän, ja jouluverhot ym vaihdettiin keväisempiin. Talvihan nyt vielä on, mutta kyllä se kevät sieltä tulee.
Ja nautittiin siivouksen lomassa macchiatot. Nam!
Tänään aamulla kävin juoksemassa 10 km, sitten menimme mieheni kanssa spinnpumpiin eli 30 minuuttia tehokasta (!!) spinningiä ja sen jälkeen yläkropalle bodypumpia 30 min. Sitten me urheiluhullut menimme vielä 45 minuutin venyttelyyn. Olipas tehokas uudenvuodenaloitus. On kyllä ollut ihan käsittämättömän ihanaa kun ollaan käyty mieheni kanssa liikkumassa yhdessä. Nyt se sitten loppuu vähäksi aikaa. Ei liikkuminen, mutta yhdessä liikkuminen. Huomenna ennen töihinmenoa vien mieheni lentokentälle ja hän palaa Kiinaan. Tulee tosin parin viikon päästä takaisin, joten ollaan yhdessä kohta taas. Ja sitten onkin viimeinen rupeama edessä Kiinassa joka jälkeen hän palaa kokonaan Suomeen. Ihana juttu.
Pakko mainita tuosta meidän Hukasta sen verran että se on aivan loistava liikuntakeskus. Henkilökunta ihan huippua ja mahdottoman ystävällistä! Siellä on mielettömän hyvä fiilis!
Huomenna sitten aloitan työt uudessa paikassa. Tuntuu oikein hyvältä. Katsotaanpa millaiset on fiilikset kuukauden päästä. Itseni tuntien ihan hyvät, luulisin. Ja ensi viikolla käynnistyy taas salibandytreenit. On niitä jo odotettukin. Huoh.
Monenlaista mukavaa tiedossa siis. Mutta nyt on painuttava unten maille jotta jaksaa herätä huomenna aikaisin. Oikein hyvää yötä täältä Hangz....ei vaan Kellosta sinulle ystäväni! Ja oikein hyvää tätä vuotta!
Perheemme elämää ja kommelluksia. Perheeseemme kuuluu isä (Hannu), sekä lapset Henri (s.1993) ja Janette (s.1995) ja minä Jaana, joka tätä blogia kirjoittaa. Asuimme Englannissa ja Hollannissa vuosina 1996-2000 ja Kiinassa vuosina 2006-2011. Kiinassa sain kipinän kirjoittaa tätä blogia joka ei ole asia-eikä infoblogi, vaan ihan tavallista arkipäivän raportointia meidän elämästämme Kiinassa, maapallon toisella puolella ja nyt täällä Suomessa.
Oli muuten taas kerran nähdä kuinka lapset halasivat isäänsä kun tuli kotiin. Minulla on upea mies ja maailman paras isä. Anteeksi hehkuttaminen, onhan tässä jo muutama viikko vierähtänytkin...
